Hyvä mutta keskinkertainen

Iso osa suomalaisten järjestöjen työstä on hyvää mutta keskinkertaista.

Tämän väittämän perustan omaan yli 15-vuotiseen kokemukseen hyvin erilaisten järjestöjen palveluksessa ja parissa. Se koskee siis myös omaa aiempaa työtäni. Kun puhun isosta osasta järjestöjä ymmärrän, että sen joukon sisällä on hyvin erilaisia järjestöjä. Pieniä ja suuria, paikallisia ja valtakunnallisia, ammattimaisia ja täysin vapaaehtoisesti toimivia, kehittämiseen ja toimintaan painottuneita. Keskinkertaisuus kunkin järjestön kohdalla nousee esiin kun tarkastellaan sitä mihin kullakin järjestöllä olisi sellaisenaan potentiaalia.

Tarkoitus ei ole arvostella, koska vaikka työ on keskinkertaista se on hyvää ja tarpeellista. Olen vain harvoin törmännyt järjestöihin, joiden toiminta olisi suorastaan haitallista tai epäilyttävää. Tällä väittämällä haluan herättää järjestöjä ja muita toimijoita tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisemmin. Se mitä nyt tehdään on hyvä, mutta usein pienelläkin vaivalla voitaisiin saada aikaan enemmän määrällisesti, vaikutukselta ja/tai näkyvyydeltä.

Ongelman ydin on siinä, että iso osa järjestöistä tekee töitä samalla lailla kuin aina ennenkin. Tässä kohtaa moni älähtää, että kyllä meillä kehitetään jatkuvasti ja on luotu uusia toimintoja. Totta. Mutta kertokaapa sitten, miksi tuo kehittyminen ja uudistuminen jää usein vain järjestön ja sen lähipiirin tietoon? On toki paljon niitäkin järjestöjä jotka ovat onnistuneet aidosti uudistumaan, muuttamaan toimintatapojaan, pitämään vanhat hyvät asiat ja ottamaan mukaan uusia. Ne jäävät kuitenkin koko järjestöjoukossa vähemmistöksi.

Järjestötyöhön ei edelleenkään ole paljoakaan koulutusta. Se mitä on, on useimmiten hyvin teoreettista eikä pohjaudu niinkään käytännön työhön. Hyvä esimerkki on projektityö. Projekteja toteutetaan parasta aikaa satoja, mutta harva niissä työskentelevä on saanut siihen mitään koulutusta. Tai jos on joskus käynyt jonkin kurssin, niin ei ole sen jälkeen enää osaamistaan päivittänyt.

Nyt kun olen julkaissut ensimmäisiä osia Projektin kesyttäjän käsikirjasta sekä siihen liittyvän ensimmäisen ekirjan olen pannut merkille mielenkiintoisen ilmiön. Saan paljon palautetta siitä, että juuri tällaista on kaivattu ja sitä paljon tarvitaan - muissa järjestöissä. Harva on todennut, että kyllä omassakin järjestössä pitäisi hieman päivittää omia projektikäytäntöjä. Vielä harvempi on sanonut ääneen, että omaa osaamista pitäisi päivittää. Kukaan projektipäällikkö tai -työntekijä ei ole niin hyvä työssään, ettei voisi kehittyä paremmaksi. Luin juuri hyvän artikkelin kehittämispäälliköistä. Siinä todettiin, että hyväksi kehittämispäälliköksi pääseminen edellyttää jatkuvaa omaa osaamisen päivittämistä.

On ollut hienoa nähdä, että jo vuosia on ollut johtamiseen liittyvää koulutusta ja yhä enemmän myös erityisesti viestintään. Kaikki nämä on kuitenkin suunnattu isompien järjestöjen johtajille tai vastaaville tai isojen projektien päälliköille. Koulutusten sisältö on sangen usein hyvin teoreettinen. Toivon todella, että nyt itse kehittämieni koulutusten ja julkaisujen rinnalle tulisi muitakin ihan tavallisille järjestöjen työntekijöille ja järjestöjen vapaaehtoisille suunnattuja edullisia ja helposti saatavia koulutuksia ja julkaisuja.

On aika synnyttää toimintakulttuuri, jossa järjestötyön hyvään keskinkertaisuuteen ei enää tyydytä, vaan halutaan kehittyä ja uudistua - siinä omassa viitekehyksessä ja toiminnassa. Aina ei tarvitse tavoitella laajenemista, rahoitusten kasvamista, jne. Nyt on aika keskittyä kehittämään omaa osaamista, omia käytäntöjä sekä tekemisen tapoja!

Ota yhteyttä, jos haluat vinkkejä oman järjestösi, työsi tai projektisi uudistamiseen ja tilaa itsellesi sinulle sopivat julkaisut ja kurssit. Jos et löydä niistä mitään itsellesi uutta vinkkiä tai menetelmää saat rahasi takaisin!

#projektityö #koulutus #kehittämistyö #uudistuminen #kehittyminen