Helppoa hymistelyä vai itsensä haastamista?

Luin LinkdeIn:stä reilu viikko sitten Ville Kormilaisen mainion postauksen sisältömarkkinoinnissa arkailusta ja viestien kuoliaaksi stilisoinnista (bit.ly/1QHUYj0). Se palautti mieleeni ne monet kerrat, jolloin olen ollut jossain seminaarissa jolla on ylevät tavoitteet, mutta käteen on jäänyt aika vähän todellista uutta ja kiinnostavaa. Usein on tullut sellainen olo, että tilaisuuden suunnittelu on tehty vanhan tutun kaavan mukaan, joka ei vaan enää toimi. Ongelma on jo osallistujissa ja heidän motivaatiossa. He tuppaavat olemaan sitä jo samanmielistä väkeä eivätkä niitä, jotka oikeasti tarvitsisivat ajatusten herättelyä. Tilaisuuksien palautteet ovat luonnollisesti hyviä, koska kyllähän ne jo valmiiksi innokkaat ovat tyytyväisiä uskonvahvistukseen ja yhteiseen hymistelyyn hyvän asian puolesta.

Ilmiö ei ole uusi. Ainakin oman, yli 15-vuotisen työurani aikana, ei muutosta ole pahemmin tapahtunut. Suomessa järjestetään jatkuvasti valtavan paljon seminaareja ja muita tilaisuuksia, joissa useimman tavoitteena on nostaa jokin ajankohtainen aihe esiin, ravistella ennakkoluuloja ja vanhoja tietoja ja vahvistaa oman järjestön tai yrityksen imagoa. Kuitenkaan niihin ei oteta puhujiksi niitä suoraanpuhujia jotka herättäisivät reaktioita, vaan usein näkee niitä samoja varmoja ja tasaisia puhujia kuin jo 2000-luvun alussa. Railakkaita mielipiteitä ja asenteiden tuuletusta esiintyy harvoin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei radikaalejakin näkökulmia olisi, niitä ei vaan uskalleta tai osata päästää esiin.

Erityisesti järjestötyössä tiedottaminen ja sisältömarkkinointi on todellinen haaste. Aiheita olisi vaikka kuinka ja ne ovat hyvinkin tärkeitä ja ajankohtaisia, mutta niitä on vaikea saada läpi valtamedioissa. Ehkäisevä työ ei ole kovinkaan kiinnostava uutinen, koska siitä puuttuu kärki ja särmä. Ongelmat ovat paljon houkuttelevampia mutta niiden käsittely on vain jäävuoren huippu kaikesta muusta tehdystä työstä. Kormilainen toi esiin sen, että strategiapäivässä kyllä löytyy sitä uhoa, että nyt noustaan esiin ja sanotaan asiat suoraan ja kovaan ääneen. Tosielämässä kärjet sitten hiotaan pyöreiksi, ettei kukaan vaan suutu ja loukkaannu. Näinhän se menee. Heikomman puolella olijat stilisoivat itse oman äänensä lähes kuulumattomiin. Positiivisiakin poikkeuksia on. Esimerkiksi HelsinkiMission kampanjat näkyvät ja kuuluvat ja herättävät mielipiteitä moneen suuntaan.

Tilaisuuksien järjestämistä pidetään jonkinlaisena helppona tapana hoitaa viestintä ja yhteistyötahojen sitouttaminen. Ja niiden toteuttamiseen käytetään usein samaa kaavaa: muutama asiantuntijapuheenvuoro noin 45min/hlö ja pari case-esimerkkiä eli hanke-esittelyä (joissa yleensä kerrotaan enemmän työntekijöiden ja toiminnan määrästä kuin toiminnan perusteista ja todellisista tuloksista. Isommassa tilaisuudessa voi olla paneelikeskustelu, jossa ei koskaan ole tarpeeksi aikaa todelliseen keskusteluun vaan ne jäävät juontajan tekemän haastattelun tasolle. Ja sitten sinne otetaan se yksi nuori kertomaan koko Suomen nuorison mielipide johonkin asiaan. (Näkisinpä joskus sen seminaarin, jossa yksi aikuinen on otettu kertomaan Suomen aikuisten kanta käsiteltävään asiaan.) Puheiden välissä halutaan keventää vähän tunnelmaa ja näytetään video tai jos ihan hullutellaan niin pieni taukojumppa. Missä on vuorovaikutus, verkostoituminen, osallisuus, laatikon ulkopuolella ajattelu?

Jos omienkaan joukossa ei pystytä herättämään keskustelua, niin miten se onnistuisi muiden kanssa? Poliittisesti korrekti kannanotto tai lausunto ei ole sitä strategiapäivän edelläkävijyyttä. Yksittäisillä seminaareilla ei vahvisteta asiantuntija-asemaa eikä tavoiteta niitä joita halutaan. Todellinen edelläkävijyys ei onnistu jos sitä tavoitellaan vasta viestinnässä. Se pitää aloittaa jo toiminnan suunnittelussa, kohdennuksessa ja toteutuksessa. Joskus se tarkoittaa omien tottumusten kyseenalaistamista ja rakkaiden toimintojen lopettamista. Usein muutosten tekemisessä ulkopuolinen näkökulma on hyödyksi, omiin töihin sokeutuu niin helposti. Ota yhteyttä, jos haluat todella haastaa oman toimintasi ja tottumuksesi. Siitä ei tule helppoa, mutta palkitsevaa!

#haaste #kehittämistyö #muutos