Osaammeko tunnustaa osaamisemme?

Koulutuksen kentällä osaamisen tunnistaminen on ollut jo vuosia kuuma aihe. Maahanmuuton lisääntymisen myötä se nousee vieläkin tärkeämmäksi, kun koulutustausta ja työhistoria on yhä moninaisempi. Osaamisen tunnistaminen on tärkeää myös työpaikoilla. Koulutus ei välttämättä kerro aina ihan kaikkea ja edelleenkin on olemassa paljon henkilöitä, jotka eivät esimerkiksi tunnista ammattikorkeakoulutuksen ja akateemisen koulutuksen eroa. Niin moneen käytännön osaamista vaativaan tehtävään haetaan akateemisen loppututkinnon omaavaa henkilöä.

Jos ollaan optimistisia ja ajatellaan osaamisen tunnistamisen olevan jo hyvinkin työn alla, niin osaamisen tunnustaminen voikin olla sitten jo heikommissa kantimissa. Etenkin siltä osin, että missä kohtaa osaamista puuttuu. Järjestötöissä tuntuu olevan melko yleistä olla liiankin joustavia sen suhteen, mitä työntekijä ei osaa. Työtehtävät saattavat olla vuodesta toiseen hieman puutteellisesti hoidettuja. Tehtävänkuvaa saatetaan muuttaa siten, että haastavammat siirretään toiselle.

Koska kultainen keskitie on usein kuitenkin se paras, niin tarkastellaanpa tilannetta ”perushyvän” työntekijän näkökulmasta. Järjestökentällä ammatillisen osaamisen lisäkoulutusta on todella vähän tarjolla. Moni työntekijä opiskelee kyllä ylempää koulutusta tai erikoistumiskoulutuksia. Mutta esimerkiksi kymmenen vuotta projektityötä tehnyt työntekijä harvoin lähtee projektityön koulutukseen. Yksi syy on toki se, että sitä on aika vähän tarjolla, mutta ihmeellisen moni toteaa että ei sitä enää tarvitse.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on projektityössä tapahtunut paljon muutoksia. Arvioinnin merkitys on kasvanut koko ajan ja nyt on siirrytty jo siitäkin pidemmälle - vaikuttavuuteen. Enää ei riitä, että tiedetään kuinka monta on kohdattu vuoden aikana, nyt halutaan tietää mitä heidän elämässään on tapahtunut toiminnan vaikutuksena. Projektien tekemisen tapa on muuttunut myös. Aiemmin suurin osa projekteista tehtiin itse ja niiden valmistelua jopa pidettiin visusti salassa, ettei kukaan vaan vie hyvää ideaa. Tänä päivänä (toivottavasti) mikään projekti ei tee työtä yksin vaan yhdessä monen toimijan kanssa. Se mikä on tulossa seuraavaksi, on tehokkuuden lisääntyminen. Vaikka moni projektityöntekijä puhuu jatkuvasta kiireestä, niin silti väitän että todella monella olisi varaa tehostaa toimintaansa huomattavasti. Tavoitteet laitetaan jatkuvasti liian matalalle, toiminnan organisointiin ei kiinnitetä kovinkaan paljon huomiota ja vaikuttavuuden arviointi on vielä sangen vähäistä.

Jos oman järjestön projekteista ei jää (rehellisesti sanottuna) paljoakaan elämään kaksi vuotta sen päättymisen jälkeen, on syytä katsoa peiliin. Olemme usein todella hyviä selittämään sitä, mitä kaikkia haasteita ja vaikeuksia matkalla on ollut. Olisiko nyt aika tunnustaa osaamisemme ja kenties päivittää sitä?

#osaaminen #järjestö #koulutus