Ehkäisevään työhön ei kannata panostaa
- Merit Lindén
- 18.8.2016
- 2 min käytetty lukemiseen
Olen seurannut taas viime päivinä Twitterin ja Facebookin postauksia tiiviimmin syksyn työkauden startattua toden teolla. Nyt kun koulutkin ovat alkamassa on huomioni kiinnittynyt lukuisiin uutisotsikoihin, joissa autoilijoita kehotetaan kiinnittämään huomiota pieniin koululaisiin. Hyvä niin, sillä tarve on selkeä. Mutta kuinka moni todella pysähtyy miettimään näiden uutisten sisältöä? Siis oikeasti.

Todella moni ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävä uutinen tai kannanotto otsikoidaan joka vuosi ja joka kerta ihan samalla tavalla. Koulujen alku on kuin kesä ja hyttyset: "Koulut alkavat huomenna, ajathan hiljaa" ja "Koulut alkavat, lapsia liikenteessä".
Sama tauti vaivaa myös ns. kestoaiheita. Kuinka monta kertaa Twitteriin on kirjoitettu "ehkäisevään työhön panostaminen kannattaa" tai "työhyvinvointi on meidän kaikkien asia". Itsekin olen toki syyllistynyt näihin yleistettyihin latteuksiin. Faktojahan nämä ovat. Mutta miksi tätä samaa hoetaan jatkuvasti vuodesta toiseen. Jos nämä lauseet eivät ole saaneet tähän mennessä muutosta aikaan, niin olisiko aika vaihtaa lausetta? Jos nämä ovat taas jo aika yleisesti tiedossa, niin onko ongelma enää siinä että näitä ei ymmärrettäisi, vai pitäisikö alkaa etsiä muita vaikuttamisen tapoja?
Olen alkanut kääntää erilaisia otsikoita mielessäni väärin päin ja tajunnut sitä kautta, kuinka absurdeja asioita me huutelemme päivät pitkät ihan tosissaan. Mitä ajattelisit, jos lukisit esimerkisi näitä otsikoita uutisista:
- Työhyvinvointi on vain esimiehen vastuulla.
- Masennukseen (tai muihin sairauksiin tai riskeihin) ei kannata puuttua vielä varhaisessa vaiheessa.
- Kyky reagoida muutokseen ei ole tärkeää työelämässä.
Ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että todella moni viesti tai uutinen menee ohi, koska olen kuullut sen saman niin monta kertaa tai se on niin yleisellä tasolla, että se on laimentunut vain vaimeaksi kohinaksi. En enää havaitse ympärilläni sitä kohtaa, mihin viesti yrittää huomiotani kiinnittää. Vastaviesti puuttuu.
Etenkin Twitteristä on tullut yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten keskinäinen selkääntaputtelukerho. Siellä pitää olla ja näkyä, mutta todellisten uusien yhteistyökumppanuuksien tai vaikuttavuuden saaminen on melko vähäistä. Oman tilan saaminen tämän päivän tietotulvassa on haastavaa. Voisiko yksi avain siihen olla se, että viestitään vain ja vasta sitten, kun on oikeasti jotain sanottavaa?
コメント