Arvioinnista työhyvinvointia

Tuotos, tulos, vaikutus, vaikuttavuus, toteutuma, tuotto.. Arvioinnin maailmassa on paljon termejä, jotka ovat osittain rinnakkaisia ja osittain päällekkäisiä. Joillekin ne ovat ihan peruskauraa mutta suurimmalle osalle edelleenkin ainakin jossain määrin kryptisiä. Edelleenkin arvioinnista puhuminen koetaan vähän haastavaksi ja ikäväksikin. Tulee ajatuksia oman työn kaivelemisesta, suomalaisille tyypillinen pelko riittämättömyydestä ja epäonnistumisesta tai ainakin mielikuva kansiollisesta mittareita ja kriteerejä, joiden läpikäyminen vie vähintään viikon.

Jostain syystä arvioinnin ympärillä leijuu sitkeästi negatiivisen ja haasteellisen asian maine. Vaikka minun kaltaiseni konsultit ja lukemattomat esimiehet ovat vuosia tehneet työtä sen eteen, että kaikki innostuisivat arvioinnista ja näkisivät sen mahdollisuuden, niin tilanne on pysynyt melko samana jo vuosia (jos ei vuosikymmeniä). Miten ihmeessä arvioinnille saataisiin viimein selkeä kuva ja innostusta herättävä imago?

On yksi näkökulma, jota arvioinnin yhteydessä ei yleensä nosteta esiin. Sen suhde ja vaikutus työhyvinvointiin. Tiedetään, että etenkin ei taloudellista tuottoa tuottavilla humanistisilla aloilla painitaan sen ongelman parissa, että on vaikea vetää rajaa siihen, milloin on tehty riittävästi. Kun tuloksen mittaaminen on haastavaa on myös tavoitteiden asettaminen vaikeaa. Tällöin työntekijöiden on vaikea saada konkreettista todistetta siitä, milloin he ovat tehneet tarpeeksi ja riittävän hyvin. Ja tämähän on yksi merkittävä työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Jos sinulla on jatkuvasti tunne, että sinulta odotetaan aina vaan enemmän, paremmin, lisää ja tehokkaammin, niin jossain vaiheessa tulee jaksamisen raja vastaan. Yli 15 vuoden työurani aikana en muista kovinkaan montaa kertaa kuulleeni esimieheni toteavan, että nyt olet tehnyt riittävästi. Hyvin olen kyllä tehnyt. Mutta välillä on tullut sellainen olo, että milloin tämä hyvän työn määrä oikein riittää? En tarkoita sitä, etteikö seuraavana vuonna voisi yrittää silti tehdä vähän enemmän. Mutta meidän jokaisen tulisi aina välillä saada vahvistus sille, että emme ole tehneet työtämme vain hyvin, vaan myös riittävästi.

Riittämisen tunne tai sen puuttuminen on merkittävä kaikille yksin työskenteleville, yrittäjille, sote-alalla oleville ja oikeastaan kaikille. Se pohjautuu ihan meidän perustarpeisiin, siihen että meillä on tarve kuulua johonkin. Siihen tunteeseen liittyy kiinteästi vaikuttamisen halu ja osallistumisen halu. Ja osallistumisen myötä syntyy tarve saada kiitos.

Toiminnan tulosten, vaikuttavuuden ja laadun arviointi on hyvin tärkeää monestakin syystä. Osaamista arvioinnin tekemiseen on myös olemassa paljon. Se puuttuva tekijä tuntuu olevan arvioinnin imagon muuttaminen positiiviseksi ja monia asioita mahdollistavaksi asiaksi. Uskon, että se on mahdollista, mutta se vaatii sekä puhumistapojen, että toimintatapojen muutosta. Oikeastaan koko ajattelutapa pitää muuttaa. Koko arviointiprosessi näyttäytyy hyvin erilaisena, jos sen suunnittelun ensimmäiseksi lähtökohdaksi otetaan työntekijöiden osallistaminen, palkitseminen ja osaamisen vahvistaminen.

Jos haluat kuulla lisää tai haastaa oman työpaikkasi arviointiprosessin uudistumisen tielle, niin ota yhteyttä!

#arviointi #työssäjaksaminen #työhyvinvointi #kiitos