Tiedon kautta työyhteisöksi

Seuraan ja käytän Twitteriä melko säännöllisesti. Se on mainio tapa pysyä kärryillä siitä mitä tapahtuu ja mistä ihmiset puhuvat. Olen saanut sitä kautta paljon hyviä blogivinkkejä, tutkimustietoa ja tiedonjyväsiä. Muutama päivä sitten luin yhden Twiittauksen, joka erityisesti jäi pohdituttamaan. Siinä kommentoitiin erään sairasloman hintaa työnantajalle (25000€) ja lopussa oli kysymys, että miksi näistä asioista ei puhuta. Ensimmäinen reagtio oli pöllämystynyt hämmennys; näistähän puhutaan ihan koko ajan ja jokapaikassa kyllästymiseen asti.

Vai puhutaanko? Olen itse viime vuosien aikana hakenut paljon tietoa työssä jaksamisesta, työhyvinvoinnin lisäämisestä ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tuntuu, että tietoa, koulutusta ja puhetta niistä teemoista on kaikkialla jatkuvasti. Tajusin, että se on kuitenkin vain oma kokemukseni asiasta. Olen kiinnittänyt niihin uutisiin ja viesteihin huomiota, koska olen virittänyt ajatukseni samalle taajuudelle. Siitä minulla ei ole mitään aavistusta, että kuinka paljon viime päivinä on puhuttu vaikkapa lasten päivähoito-oikeudesta, koska itselläni ei ole lapsia, eikä teema kuulu arkipäivääni millään tavalla.

Se mistä viestitään ja kuinka paljon ei ole sama asia, kuin mikä ihmisten mielikuva on asiasta. Tämä sama ilmiö esiintyy lähes kaikilla työpaikoilla. Hyvinvointikyselyissä nousee melkein aina esiin se, että sisäiseen viestintään pitäisi panostaa ja että tietoa saa liian vähän. Todellisuudessa tämä osa-alue on usein ollut jo vuosia erityisen kehittämisen kohteena, on perustettu intraa, on vahvistettu viestin kulkua johtajien ja päälliköiden kautta, on osallistettu työntekijöitä prosesseihin ja vaikka mitä. Silti useimmille tulee vastaan tilanteita, että on täysin tietämätön jostain asiasta josta on jo puhuttu pitkään.

Kun viestinnän ongelmia on lähdetty tarkastelemaan, selitykseksi tarjotaan usein jompikumpi näistä:

1) johto: tietoa kyllä on, mutta ihmiset eivät viitsi sitä kuunnella/lukea - työntekijä: tietoa kyllä on, mutta sitä ei ehdi lukea

2) johto: aina on niitä, joille pitäisi kaikki kertoa erikseen - työntekijä: joillekin kerrotaan kaikki ja jotkut unohdetaan aina

Omassa työssäni olen huomannut käyttäväni noita kaikkia selityksiä mutta silti tiedostanut niiden vajavaisuuden. Tuo alussa mainitsemani twiitti käynnisti pohdinnan, joka tuotti uuden vaihtoehdon tiedon ohittamisen selitykseksi:

3) tietoa kyllä on ja se olisi saavutettavissa, mutta koska ko. asia ei ole arkityöni piirissä ja teema on vieras, ei sen ohikulku aistieni ohi ole jättänyt mitään muistijälkeä tai edes pysähtynyt sen verran, että olisin sen ehtinyt käsitellä.

Sellainen asia mikä on etäisempi ja mistä ei mitään tiedä on vaikeampi ottaa haltuun ja niitä ei välttämättä edes huomioi. Tässä nykypäivän jatkuvassa tietotulvassa on ollut pakko oppia suodattamaan ja antaa monen asian mennä ohi korvien. Uutiset ja tiedot eivät jää mieleen eikä niitä välttämättä edes huomaa.

Jos (ja kun) näin on, niin mitä siitä pitäisi päätellä ja jatkossa seurata? Ensinnäkin tämä mahdollistaisi viimein toistemme syyttelyn lopettamisen. Kumpikaan ei ole epäonnistunut, ei johto/viestintä eikä työntekijä. Toinen seuraus on se, että sisäiseen viestintään tarvitaan lisäksi jotain muita kanavia kuin perinteiset intrat, sähköpostit ja henkilöstökokoukset. Ne asiat, jotka halutaan saada kaikille tietoon pitää saada ensin niin kiinnostavaksi, että työntekijät alkavat seurata ko. uutisia ja tiedotteita. Esimerkiksi toisen yksikön työn esittely jää usein vajavaiseksi jos siitä vain kerrotaan. Jos kuulijat laitetaan osallistumaan toimintaan, tekemään sitä, menevät toiminnasta kertovat uutiset helpommin läpi. Kyseiseen teemaan ja työmuotoon on syntynyt henkilökohtainen side, vaikkakin heikko mutta riittävä.

Toisten työhön tutustuminen osallistumisen myötä ei välttämättä ole työajallisesti iso panostus mutta parhaimmillaan lisää tiedon kulun lisäksi myös yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja toisten keskinäistä tukemista. Toki se vaatii enemmän aikaa kuin sähköpostin lähettäminen mutta se kannattaa. Matkalla työntekijöistä työyhteisöksi luodaan vahvempi side työnantajaan, lisätään osaamisen hyödyntämistä ja varmistetaan parempi tiedonkulku tulevaisuudessa. Voidaan kerrankin sanoa, että lisäämällä tietoa ei lisätä tuskaa vaan vähennetään sitä.

#työhyvinvointi #tiedonkulku #viestintä #työyhteisö