Onnen ainesosat?

Tapasin noin vuosi sitten Villen, joka oli työssä rahoitusalalla. Hänellä oli oma koti kaupungin keskustassa ja mitä ilmeisimmin paljon ystäviä. Ville tuntui olevan kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Hänen tapansa kuvata sitä oli vain hieman erilainen. Ville kertoi olevansa tyytyväinen jokapäiväiseen matkaansa työpaikalle, koska pystyi tekemään sen aina kävellen. Hän oli omaksunut tämän tavan siksi, että lyhyen työmatkan on tutkittu lisäävän onnellisuutta. Selvisi, että hän oli järjestänyt suurimman osan tavoistaan ja tottumuksistaan sen mukaan, mikä tutkimusten mukaan tuottaisi onnellisuutta. Hän järjesteli elämäänsä onnelliseksi. Villen ajattelun pohjana oli kirja, joka käsitteli niitä tekijöitä, jotka yhdistävät onnellisten ihmisten elämää. Villeä ei olisi haitannut käydä pidemmänkin matkan päässä töissä. Hän olisi mielellään ajanut matkan polkupyörällä läpi vuoden. Uskollisena oppaalleen, hän hankki työpaikan lähempää kotia, jotta voi taittaa matkan kävellen.

Olen monesti miettinyt Villen arkea ja hänen valintojaan. Voiko itsensä järjestää onnelliseksi?

Jos pystyisi toteuttamaan kaikki onnellisten ihmisten ulkoiset kriteerit, niin tuottaisiko se kuitenkaan onnellisuutta? On yleisesti tunnettua, että omiin ajatuksiin ja kokemuksiin pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi positiivisten asioiden ääneen sanominen muuttaa vähitellen koko ajatusmaailmaa positiivisemmaksi. Mutta onko löydettävissä jokin onnellisuuden resepti, joka sopii meille kaikille? Sosiaalisten suhteiden tuoman onnellisuuden kaikki tunnustanevat. Oli ihminen sitten perhekeskeinen tai enemmän yksin viihtyvä, niin silti läheisimmät ihmiset tuottavat onnellisuutta. Oman tekemisen intohimon löytäminen on myös yksi onnellisuutta tuova tekijä. Se tunne, kun uppoutuu johonkin itseä kiinnostavaan asiaan niin, että aika ja paikka katoavat. Mutta miten selittyy se, että vailla useimpia onnellisuuden yleisimpiä tekijöitä, voi ihminen silti olla onnellinen?

Aiemmassa työssäni sain olla mukana tutustumismatkalla Kirkon Ulkomaanavun avustuskohteessa Bangladeshissa. Olin varautunut näkemään köyhyyttä, kurjuutta ja lohduttomuutta. Mutta useimmissa paikoissa vastassa olikin toivoa, tulevaisuutta ja onnellisuutta. Ne eivät syntyneet vauraudesta, lyhyestä työmatkasta eivätkä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista. Heidän elämässään onnellisuuden ainekset olivat jotain ihan muuta. Perhe, oma pelto ja se että tulvat eivät koetelleet tänä vuonna niin pahasti. Onnellisuuskeskustelussa palataankin usein perusasioiden äärelle. Todetaan, että loppujen lopuksi onni perustuu terveyteen ja perheeseen.

Onnellisuuteen liittyy niin paljon myyttejä, uskomuksia, perinteitä ja ohjeita, ettei ihme jos niistä hämmentyy. Onnellisuuden määrä on usein sidoksissa epäonneen. Terveytemme tuottaa onnellisuutta sairauden läsnä ollessa. Työ ei tuota niinkään onnea kuin palkka, paitsi työttömänä. Onni on mystinen eläin, jota metsästetään ja tavoitellaan. On tehty mittareita, taloudellisia ja toiminnallisia, joilla jopa kansojen onnellisuutta mitataan. On kirjoitettu oppaita, joiden avulla voi onnen löytää. Silti onnellisuuden tavoitteluun suhtaudutaan ristiriitaisesti. On hyväksyttävää olla onnellinen esimerkiksi hääpäivänä tai kun saa uuden työpaikan. On hieman epäilyttävää olla onnellinen, jos löytää kivan värisen hammasharjan. Raja sopivasti ja vähän liian onnellisen välillä on häilyvä - niin kuin luovuuden ja hulluudenkin. Onnea tavoitellaan, mutta se kehotetaan myös kätkemään. Omaa onnea rakennetaan, mutta epäonni tulee aivan sattumalta.

Mitä jos onnellisuutta on se, että ei ole onneton? Mitä jos onnellinen on se, jonka ei tarvitse erikseen huomata olevansa onnellinen? Mitä jos oletkin jo salaa onnellinen?

Blogiteksti on julkaistu alunperin Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n blogissa sivulla www.ehyt.fi. Onnellisuusteemaa käsitellään nuorille suunnatussa OnnellisuusChatissa 30.9.2015. bit.ly/onnellisuuschat

#onni #onnellisuus #arki