Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?

Sain työkaveriltani erään kirjan joululahjaksi muutama vuosi sitten. Sen nimi on "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa - kaikkien aikojen verkostoitumisteos nro 1" (Dale Carnegie). Vilkaisin silloin vain otsikkoa ja pinttyneenä self help-kirjojen karttajana en perehtynyt siihen sen kummemmin. Viime viikolla löysin sen uudelleen hyllystäni, jonne se oli kumma kyllä päätynyt viime keväisestä muutosta huolimatta. Odotukset eivät olleet korkealla mutta jo heti ensimmäinen sivu (se missä on kustantajan tiedot, alkuperäisnimi ja painoksen tiedot) herätti mielenkiintoni. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1936. Jos sen tarkoitus on käsitellä todellakin sitä, miten saada enemmän menestystä ja vaikutusvaltaa ja vieläpä ystäviäkin, niin mielikuvitustani kutkutti jo ajatukset siitä, millaisia agraarisia vinkkejä siitä löytyisi. Tosin tässä välissä on mainittava viehätykseni vanhan ajan pukeutumis- ja käyttäytymisoppaisiin. Erityisenä suosikkina on vanhan ajan tyyliä henkivä "A guide to elegance", kirjoittajana Genedvieve Antoine Dariaux (1964). Se kieltämättä taisi hieman värittää suhtautumistani nyt käsissä olevaan teokseen. Mutta.

Jouduin ja sain kirjaa lukiessani todeta, että vaikka se ei sinänsä sisältänyt mitään uutta ja mullistavaa, niin moni kohta päätyi merkatuksi ja uudelleen luettavaksi. Kirjassa esitellään kuusi tapaa saada ihmiset pitämään sinusta, kaksitoista tapaa saada ihmiset ajattelemaan niin kuin sinä ja yhdeksän tapaa muuttaa ihmisiä ärsyttämättä heitä. Kuulostaa lupaavalta (ja ehkä vähän mahdottomaltakin). Koska luin kirjaa juuri niin kuin siinä kehotettiin välttämää, kerralla kannesta kanteen, ei kovin montaa yksityiskohtaa jäänyt mieleen. Mutta kokonaisuus jäi ja sen jälkeen olen huomannut monissa tilanteissani miettiväni, että mitähän siinä kirjassa olisi tästä sanottu.

"Kuka on tehnyt sinuun hyvän vaikutuksen viimeksi ja miksi?"

Erityisen kiinnostavaa kirjassa oli kuitenkin se, että kun siinä kerrottiin esimerkkejä hyvin toimituista tilanteista ja ko. käyttätymismallin periaatteesta yleensä, tunnistin tuttavapiiristäni lähes aina ihmisiä, joilla se taito on hyvin hallussa. Ja ymmärsin, että ihailuni niitä ihmisiä kohtaan aika usein syntyi juuri niistä ominaisuuksista. Kohtaamisen taidoista. Olen ollut vuosien mittaan paljon ihmisten kanssa yhteistyössä, kouluttanut, vetänyt verkostoja, ollut neuvotteluissa ja mukana erilaisissa tiimeissä. On ollut aina mielenkiintoista tutustua uusin ihmisiin ja miettiä miksi hänestä jää juuri tietynlainen mielikuva. Miksi joku on erityisen vakuuttava, miksi jonkun seurassa on rauhaton olo. Ja ennen kaikkea minua on jo vuosia kiehtonut se ilmiö, kun joku kävelee huoneeseen täynnä ihmisiä ja silti hänen sisääntulonsa huomataan. Mikä tekee ihmisessä sen karisman, että hänen tarvitsee vain olla ja hän nousee joukon ydinhahmoksi? Yhden piirteen olen jo löytänyt oman tarkkailuni pohjalta: rauhallisuus. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat mielestäni vetovoimaisia, ovat sosiaalisissa tilanteissa rauhallisia. Heidän lähellään on sellainen olo, että sinä olet sillä hetkellä hänelle kaikista tärkein ja hänellä on juuri sinua varten. Todellisuushan on tietysti useinmiten toinen. Mutta jo pysähtymällä vaikka ihan pieneksi hetkeksi, voi luoda aivan erilaisen kontaktin toiseen ihmiseen.

Tänä aamuna luin toisesta, fiktiivisestä kirjasta viisauden, jota en ole tullut koskaan ajatelleeksi, mutta jonka tunnistin samantien. Siinä puhuttiin siitä, miten ihmiset ihailevat esimerkiksi jotain artistia ja haluavat että hän esittäisi heidän tekemiään kappaleita tai tekstejä. Ja sitten todettiin (vapaasti suomennettuna): Jos kunnioitat ja ihailet jotakuta siksi mitä he tekevät, haluat että se tunne olisi vastavuoroinen. Niin totta. Ymmärsin samantien, kuinka arkista tuo ilmiö on esimerkiksi esimiestyössä. Kuinka tärkeää meille jokaiselle onkaan saada kuulla omalta esimieheltä, että hän arvostaa sinun työtäsi ja sitä mitä osaat. Vaikka se ilmenisi monin muin tavoin niin silti ääneen sanottuna sen vaikutus on ihan toinen. Ja vaikka työkaverit kehuisivat jatkuvasti, niin esimieheltä saama kehu on silti vielä erityinen. Kun käännetään tämä oivallus toisinpäin, päästään siihen vanhaan tuttuun tosiasiaan, että positiivinen palaute kannustaa. En ole vain ymmärtänyt, kuinka molemmin päin se toimii. Toiselle antamani positiivinen palaute ei vain vahvista häntä, vaan hänen takaisin heijastamansa arvostus vahvistaa myös minua.

Jälleen kerran nämä kaksi kirjaa ovat palauttaneet minut perusasioiden äärelle. Kohtaaminen ja positiivinen palaute ja niiden voima ovat aina yhtä ällistyttäviä. Kun malttaisi vaan rauhoittua ja pysähtyä niin pääsisi paljon nopeammin perille.

#kohtaaminen #palaute #oivallus #esimiestyö