Hyvä-paha työajan hallinta

Viime vuosien aikana minua on usein hämmästyttänyt ja hämmentänytkin se, kuinka erilaisia normeja sosiaalinen media, naistenlehdet ja erilaiset blogit tarjoavat. Yksi edistää downshiftausta, jonka pitäisi irrottaa sinut (lähes) kaikesta stressistä ja lisäämään laatua määrän kustannuksella. Toisaalla taas kannustetaan yritteliäisyyteen ja aktiiviseen elämäntapaan korostaen ahkeran työn tuottamaa tulosta. Monipuolistuneen maailman ja maailmankuvien myötä on siirrytty suvaitsevaisuuden aikaan, jolloin jokaista rohkaistaan kulkemaan oma polkunsa ja tekemään yksilöllisiä valintoja. Silti esim. Facebookissa halutaan näyttää oma kollektiivisuus tykkäämällä yleisesti hyväksytyistä kampanjoista ja tempauksista, niistä joista muutkin ovat tykänneet. Myös erilaiset ruokapiirit ja avunvaihtorenkaat ovat lisääntyneet. Käymme jatkuvaa tasapainottelua yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä.

"Tietääkö esimiehesi, että sinulla on liikaa työtä?"

Työelämässä erityisen mielenkiintoinen ilmiö on työajan puitteissa tehty työ. Kun puhutaan työssä jaksamisesta ja työn hallinnasta, nousee aina esiin se, kuinka töitä ei ehdi tehdä työajan puitteissa. Käyttäydytään, niin kuin se, että työmäärä lasketaan aina yläkanttiin, olisi normaali asia. Mutta mitä silloin on ylityö? Onko se jotain, joka on tietyn prosenttimäärän verran yli jo siitä liiasta työstä? Toinne mielenkiintoinen asia on se, että liiasta työstä syytetään aina esimiehiä ja työnantajaa. Niin kuin työntekijällä ei olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa työmääräänsä. Sanotaan, että pakotetaan tekemään ylitöitä. Onko tosiaan niin? Käsi ylös se, jolle esimies on sanonut, että sinun on pakko tehdä jatkuvasti ylitöitä ilman korvausta? Tosiasiassa syytä on hyvä välillä etsiä hieman lähempää. Tietääkö esimiehesi, että sinulla on liikaa työtä? Esimiesten velvollisuus on pitää huoli alaistensa työmäärästä. Jos jollakulla on jatkuvasti liikaa töitä, tulee esimiehen päättää mitä jätetään pois. Oletko pyytänyt esimiestäsi tekemään niin?

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun töitä onkin vähemmän? Tuommeko sen reippaasti kahvipöytäkeskusteluissa esiin vai pidämmekö sen visusti salassa muilta? Mikään ei synnytä niin paljon vastakkaisia reaktioita työkavereissamme, kuin se kun kerrot heille, että sinulla on nyt mukavan sopivasti töitä. Tai vielä pahempaa, kerrot että nyt on aika rauhallista. Sitä salassa katkerien ja näennäisesti puolestasi iloisten hymähdysten määrää. Kokeilepa sanoa työkavereillesi, että sinulla ei ole liikaa töitä, koska hallitset työmääräsi suhteessa työaikaan. Mitä tapahtuu? Muutama vastuullinen toteaa, että niinhän se pitäisi ollakin. Muutama stressaantunut alkaa selittää kuinka täysin mahdotonta heidän tehtävänkuvassaan sellaisen tilanteen toteuttaminen on. Suurin osa on hiljaa ja ainakin yhdeltä saa vilkaisun joka suorastaan huutaa: Esität vaan, ei sulla oikeasti noin hyvin mene, ylpeilevä hyväkäs!

Kun näiltä ihmisiltä sitten hyvinvointikoulutuksessa kysytään mistä tekijöistä työhyvinvointi muodostuu, yksi yleisimmistä asioista on se, että työn pystyisi tekemään työajan puitteissa. Työn hallintaan etsitään menetelmiä, pyritään löytämään erilaisia stressinhallintakeinoja, elämään etsitään tasapainoittavia ja rauhallisia elementtejä. Kun joku pääsee siihen tavoitteeseen, että saldot eivät pursua jatkuvasti yli, se muuttuukin vähintäänkin epäilyttäväksi asiaksi muiden silmissä. Miksi näin?

"Vaatimattomuuden vastakohta ei ole ylpeys vaan realismi"

Koska työ on meillä niin isossa roolissa elämässämme on työn hallinta melkein samassa asemassa kuin elämänhallinta. Molemmissa on merkityksellistä kokea, että pystyy itse hallitsemaan sitä mitä tapahtuu, milloin ja missä järjestyksessä. Kenties suomalainen vaatimattomuutemme estää meitä kertomasta avoimesti kun asiat sujuu. Jostain syystä menestys herättää ihmisissä kateutta ja katkeruuttakin. Onnistumisista ei haluta kertoa, koska se sysää meidät helposti ulkopuolelle. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydettiin kertomaan vähemmän tiimini onnistuneesta työstä, koska muut tulivat kateellisiksi. En tehnyt niin ja hetken aikaa minuun suhtauduttiin melko oudoksuen. Sen jälkeen on alkanut tulla pyyntöjä auttaa myös heitä onnistumaan paremmin. Vastaavasti meille on äärimmäisen hankalaa tunnustaa, ettei elämämme ole aina ihan hallinnassa ja emme halua myöntää ongelmia myöskään työelämässä. Syyllinen on silloin helpompi löytää muualta. Laihtumisen estää geenit, jatkuva myöhästely johtuu lapsista, kuun lopussa tyhjä tili on yllättävien menojen syytä ja ylitöitä on kun työtä vaan on aina niin paljon.

Kaikessa ongelmanratkaisussa syyllisen etsintää tehokkaampaa on ratkaisun löytäminen. Lähes kaikkiin arjen ja työelämän ongelmiin on jokin ratkaisu. Se, että et ole vielä löytänyt sinulle oikeaa ratkaisua tai tapaa ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut tai huonompi kuin muut. Se tarkoittaa, ette ole vielä löytänyt omaa tapaasi. Miten se on sitten mahdollista löytää? Kiellä itseltäsi syyt. Ei enää hetkeäkään syiden ja syyllisten miettimiseen. Keskity ratkaisuihin. Kysy ystäviltäsi miten he toimivat. Pyydä esimiestäsi rajaamaan työmäärääsi. Kokeile itse toisenlaisia toimintatapoja. Yksi muutos kerrallaan. Toivon kovasti, että jonain päivänä normit muuttuvat niin, että kuulostaa hullulta, jos joku voivottelee liiallista töiden määrää. On se mahdollista. Ihan niin kuin nyt tuntuu hullulta jos joku ehdottaisi ravintolan pöytäseurueessa, että voisi laittaa tupakaksi. Jos haluat jonain päivänä sanoa työkavereillesi, että juuri nyt sinulla on sopivasti töitä, mistä aloittaisit?

#työ #työssäjaksaminen #työaika #ajanhallinta #työnhallinta