In english below
Tiedätkö sen tunteen, kun ajatukset virtaavat asiasta ja muistosta toiseen? Saatat olla aivan toisissa maailmoissa, joka on ihmeellinen sekoitus todellisuutta, muistoja, haaveita ja toiveita. Ne muodostavat polun joka tuntuu erinomaisen suoralta ja loogiselta mutta havahduttuasi et pysty mitenkään ymmärtämään miten päädyit lopputulokseen. Saatat jopa epäillä, että torkahditko kenties hetkeksi.
Paul Hardingin Pulitzerin voittaneessa (2010) teoksessa kelloseppä George Crosby vaipuu unen ja kuoleman rajamaille. Kahdeksan päivää ennen viimeistä muistoaan hän makaa olohuoneessaan sukunsa ympäröivänä. Huone ja ihmiset antavat raamin, mutta Georgen mieli on jo jossain muualla. Hän kulkee läpi ajan kohdaten ihmisiä menneisyydessään. Pitkän elämän jälkeen hän palaa viimeisinä päivinään ennen kaikkea isänsä luokse. Kirja ei ole tarina vaikeasta lapsuudesta tai traumaattisesta isä-poika-suhteesta. Se on unenomainen kuvaus siitä mikä on nuoren pojan vaikea ymmärtää. Hänen muistonsa yrittävät viimeisen kerran muodostaa kuvan isästään, joka pakeni perheensä luota välttääkseen sulkemisen mielisairaalaan vääristä syistä.
Hardingin kirja on raskasta mutta kaunista luettavaa. Teksti on juuri niin kaoottista ja rajatonta kuin unen kieli on. Mielikuvituksen omaava lukija voi parhaimmillaan upota tarunomaiseen maailmaan. Mielikuvitukseton saattaa kokea kirjan rasittavana. Kun kuulin, että Harding on Marilynne Robinsonin oppilaita tekstin tyyli löysi paikkansa. Molemmissa kerrotaan vähän mutta paljon.
Luokittelen kirjan luettuani sen kahteen ryhmään. Lukisinko kirjan uudelleen vai en. Yleensä vastaus on selvä. Tällä kertaa en ole ihan varma. Kirja ei puhutellut minua. Se ei herättänyt minussa tunnereaktiota, en löytänyt siitä itseäni tai yhtymäkohtia eivätkä henkilöt olleet kovinkaan kiinnostavia. Mutta. Se sairauden tuoman raskauden luoma maailma vetää puoleensa. Hardingin taidokkuus heittäytyä rajattomuuden syövereihin hallitusti kiinnostaa lukijaa ja kirjoittajaa. Teksti on ärsyttävän hyvin kirjoitettu.
Do you know the how it feels when your thoughts flow from one to another? You can be deep in your thoughts, in an other world which is wonderful mixture of reality, dreams, thoughts and wishes. They create a path which is very clear and straight and feels so logical, but when you're back from your thoughts you can't understand how you ended up to that final thought. You might even think that you must have dozed off.
In Paul Hardings book (which won a pulitzer prize 2010), George Crosby, repairer of clocks drifts between dreams and death. Eight days before he dies he lies in his living room surrounded by his family. That room and the people are his frames but his mind is somewhere else. After a long life, during his last days he goes back to his past. To the people he knew, especially his father. This is not a book of difficult childhood or traumatic child-father-relationship. It is a dreamlike journey to understand what he didn't understand when he was a child. His memories and dreams try to make a picture of a father, who disappeared to avoid being sent to a mental institute for wrong reason.
Hardings book is heavy but beautiful. Words are just as chaotic and limitless as the language of dreams is. Reader who has imaginative mind can find a wonderful dreamlike word. The one without imagination can find this book annoying. When I found out, that Harding is a student of Marilynne Robinson, the style found its place. They both don't tell much but a lot.
I usually categorize books to the ones I would read again and the ones I wouldn't. Usually it's an easy decision. This time I wasn't so sure. The book didn't spoke to me. It didn't give me an emotional reaction, I couldn't find myself from it and I didn't think that the main characters would have been that interesting. But. That world which was created by an illness and is very heavy for that reason feels interesting still. Hardings talent and capacity to throw himself and reader into deep boundless world in a very controlled way interests as a reader and writer. The book is annoyingly well written.