(in finnish below)
I sometimes like to read not so well known books from well known authors. At least not so well known for me. So I picked up this one from Evelyn Waugh. I need to mention, that one reason why I like his books is this name. I love name Evelyn Waugh. I would want to be named Evelyn Waugh. It has something to do with the pronunciation differences between Finnish and English. This name sounds horrible pronounced in Finnish way but heavenly when in English. For you who are not familiar with Finnish language - we pronounce every letter as it is written. Try it, this name sounds like dog barking.
Ok, I won't judge a book by its authors name so lets go on. Why I picked Waughs other book is The book I've loved first - which is of course Bridesdead Revisited. He's got a style in writing, which gives story a certain firmness. It doesn't feel fiction but a memoir. Even though I'm pretty far from English aristocracy, I feel I can place myself to his stories. I can feel the air and imagine myself talking to these people. In Put Out More Flags the character don't seem so clear to me. That might be, because this is not the first book where these people have their adventures through pretty indifferent situations. So maybe they've been presented more properly in previous books.
That said, I can picture everything that's going on in this story. Or actually more so what's not. The whole point is to show how much the most difficult times in history effect to those people who proud themselves to be the better of the nation. It was not the upper class that fought the war, it was all the others. The hypocrisy of what war is is well underlined but not too emphasized. It leaves you room to laugh and see the true nature of these events with out making this a story of war (aka death, misery and despair).
Something in this book made me thinking. About these days, when it's so easy to give your opinion and on the other side there's so much opinions in the air. We live in a controversial time where there's more black and white than in decades. Just when world started to think we're getting past of discrimination, racial issues and economical turbulence it took a turn to worse. There's more juxtaposition than co-operation. And this change has been so fast and so strong that nobody knows actually what is going on. Is this how it felt on the first pages of this book?
Poimin sillointällöin luettavakseni ei niin tunnettuja kirjoja tunnetuilta kirjailijoilta. Tai ainakaan minä en ole niistä kuullut. Niinpä valitsin tämän teoksen. Tässä kohtaa on mainittava, että osasyy oli kirjailijan nimi, siis nimimerkki Evelyn Waugh. Se on ehdottomasti kaunein nimi jonka tiedän. Kunpa voisin vaihtaa nimeni siihen. Ehkä syynä on osin suomenkielen ja englannin lausumisen eroissa. Jos tämän nimen lausuu suomalaisittain, kuulostaa se aivan kammottavalta. Ihan kuin joku tukehtuisi. Englanniksi lausuttuna se taas on lähes taivaallinen. Jotenkin mystinen ja eteerinen.
No mutta, ei kirjaa parane arvostella kannen eikä kirjailijan nimen perusteella joten käännetään sivua. Toinen syy tämän kirjan valitsemiseen oli Waugh:n tunnetuin teos Brideshead Revisited ja hänen kirjoittamisen tyyli. Jokin hänen tavassaan kertoa ja kuvailla tuottaa tunteen vakaudesta. Teksti ei tunnu fiktiolta vaan muistelmalta. Vaikka oma taustani on aikamoisen kaukana 1900 luvun alun englantilaisen yläluokan elämästä pystyn näkemään itseni osana näitä tapahtumia. Voin kuvitella ajan ja paikan ja nähdä itseni kävelemässä läpi vehreän puutarha iltahämärässä. Tässä kirjassa jäävät henkilöt kuitenkin hieman etäisiksi. Se johtuu ehkä siitä, että tämä kirja ei ole ensimmäinen missä he seikkailevat. Luultavasti heidät on esitelty paremmin jo aiemmin.
Hahmojen etäisyydestä huolimatta saan hyvin kiinni siitä maailmasta ja hengestä, joka kirjassa esitellään. Tai oikeastaan enemmän siitä mitä siinä ei esitellä. Waugh tuo erinomaisesti esille sen ristiriidan mikä toisessa maailmansodassa oli. Se yläluokka, joka ylpeilee olevansa kansan parhaimmistoa ja peruskivi ovat vähiten tekemisissä itse sodan kanssa. Kun kaupunkia pommitetaan, eivät he taistele vaan vetäytyvät maalaishuviloilleen turvaan. Waugh paljastaa sen, kuinka heikko yläluokan ymmärrys on siitä mitä tapahtuu tai mitä pitäisi tehdä. Hän tekee sen ilman, että tästä kuitenkaan tulisi sotakirjaa (siis verta, kuolemaa ja epätoivoa).
Jokin tässä kirjassa sai ajattelemaan nykypäivää. Tämän ajan todellisuudessa on enemmän mielipiteitä ja totuuksia kuin koskaan aiemmin. Elämme ristiriitaisessa maailmassa jossa on enemmän mustaa ja valkoista kuin pitkään aikaan. Juuri kun ehdimme ajatella, että rasismi, epätasa-arvo ja talouden epävakaus olisivat vähenemässä tuli käänne huonompaan. Vaikka on latteasti sanottu, niin elämme todellakin vastakkainasettelun aikaa. Tuntuu, että kukaan ei tiedä että mitä tapahtuu eikä kellään ole asiat hallussa. Oliko tämä juuri se olo joka vallitsi tämän kirjan ensimmäisillä sivuilla?