(In english below)
Jos kirja pystyy tarjoamaan sinulle jotain sellaista, joka tuntuu pelottavan todelta ollakseen kuvitelmaa, ollaan jonkin merkittävän äärellä. Tässä maailmassa tuntuu olevan sellainen sääntö, että se mikä ei ole koskaan pälkähtänyt kenenkään päähän on turvallista. Mutta heti, kun jokin asia muotoillaan vaikka sitten vain kirjallisesti todelliseksi, se on aivan liian lähellä ihan oikeita tapahtumia. Ja se häiritsee minua äärettömän paljon. Jos herra Ishiguron päähän on pälkähtänyt tällainen mahdollisuus, niin mistä tiedämme, ettei joku häntä huomattavasti häijympi olisi keksinyt sitä myös. Luottamus siihen, että eihän ihmiset tekisi näin toisilleen ei omalla kohdallani ole kovinkaan kova.
Kun lukija pääsee yli kirjan alkuvaiheen; johdattelun siihen mistä tässä on kyse ja oivalluksen aiheuttaman järkytyksen, on aika
keskittyä siihen kaikkein olennaisempaan. Ajattelen, siis olen - vai olenko. Harva meistä on kyseenalaistanut oikeuttaan tuntea ja kokea asioita. Rakastua, toivoa ja haaveilla. Vaikka tänäkin päivänä käydään (uskomatonta kyllä) keskustelua ihmisarvon tasapuolisuudesta ja sen oikeutuksesta, Ishiguro menee vieläkin pidemmälle. Mikä loppujen lopuksi määrittelee ihmisyyden.
Jos haluaa, niin tämän kirjan syvimmän filosofisen näkökulman voi ohittaa puhtaana fiktiona ja keskittyä ihmisiin, nuoruuteen ja rakkauteen. Käsi ylös, keneltä se oikeasti onnistuu. Lukijan on lähes mahdotonta lukea tätä kirjaa täytenä fiktiona. Se on aivan liian lähellä mahdollista totuutta. Ja kun sille tielle eksyy, voi lukija menettää yöunensa. Onneksi Ishiguro on onnistunut pitämään tarinansa tarpeeksi kevyenä. Kaikki kuvattu kylmyys ja julmuus voitaisiin tuoda esille huomattavasti tuskallisempana sekä lukijalle kuin kirjan henkilöille. Muistan, että minua hämmästytti se kuinka helposti he loppujenlopuksi sopeutuivat kohtaloonsa. Unohdin koko ajan sen, että heille ajatus ei ollut uusi. Heidät oli kasvatettu siihen lapsesta lähtien. Ei ole muuta. Itselle kaikki tämä äärimmäisen radikaali mahdollisuuksien väläyttely tuntui paljon raastavammalta.
Tässä vaiheessa tämän blogin lukija lienee jo huomannut, että tässä on turha odotella paljastusta siitä mistä tässä on kyse. Suosittelen, että jos et sitä vielä tiedä niin älä ota selvää. Anna itsellesi mahdollisuus joutua kyseenalaistamaan oma käsityksesi siitä mitä voi tapahtua. Pelottavinta koko kirjassa on ehkä se, että siinä kuvattu ratkaisu maailman yhteen isoimmista ongelmista tuntuu pohjimmiltaan loogiselta.
If a book manages to offer you something you think feels too scary to be just an imagination, you’ve found something important. In this world of ours there seems to be a rule that if nobody has ever even thought about something, it’s the only way to know that hasn’t happened. So what happens, when someone writes a book like this. How can we know, no-one has started this already or won’t. My trust in human nature is unfortunately not that strong.
After you’ve managed to get through the first phase; hints of what is going on, the shock when you realize that it’s time to concentrate to the essence of life. Cogito, ergo sum - or am I. Most of us has never question their right to feel and experience things. Love, hope and dreams. Even when (incredibly) there’s still a conversation of equality of human rights and its justification, Ishiguro goes way past that. What defines humanity.
I you want, you can read this book as a story of fiction, youth and love. Hands up who’s truly able to to that. It is nearly impossible to read this as a purely fictional story. It is just too close to the reality. And when that thought has come to your head, you might have a restless night. Luckily Ishiguro manages to keep his story light enough. All the coldheartness and cruelty could have been presented in a very much more stressful style. One thing I remember, when I read this, was my amazement of how easily they accepted their life. I kept forgetting, that the idea wasn’t new to them. They are a norm, not exception. There isn’t a thought of life where they don’t exist. For me the whole idea felt much more difficult and stressing.
Now that you’ve read so fur you probably realized that I’m not going to tell what all this is about. If you don’t know that already, start to read. Let yourself have an experience of facing your understanding of what could happen. Maybe the most frightening thing in this book is the fact, that this kind of solution makes way too much sense.