(In english below)
Ah, Pariisi 1900-luvun alussa! Voiko mikään olla herkullisempi aikakausi ja paikka kertoa tarina atleettisesta Lousta, jonka elämä polveilee läpi sattumien ja vahvojen henkilöiden. Lou, joka ehtii olla elämänsä aikana urheilija, tarjoilija ja esiintyjä kuuluisalla Chameleon klubilla, miesten vaatteisiin pukeutuva lesbo, auto-urheilija ja maanpetturi.
Kirjaan on onnistuttu sisällyttämään hengästyttävä määrä tapahtumia ja persoonallisia henkilöitä ja silti pitämään tarina kasassa. Joitain pieniä töksähdyksiä toki löytyi, mutta ei mitään massiivista.
Chameleon klubin rakastavaiset ovat aikansa lapsia. He elävät valtavan murroksen ja sodan risteyksessä. Kaupunki on täynnä uutta toivoa, nuorta intoa, vapautta ja vaaroja. Voin nähdä silmissäni kaikki ne showt, loputtomat shampanjalasit, eksentriset ihmiset ja helmien loisteen.
Jotain moitteen sijaakin löytyy. Läpi koko kirjan jatkuva johdattelu Loun kohtaloon päättyy ehkä pienoiseen mahalaskuun. Ei huonosti, mutta väistämättä ihmettelen mikä kiire kirjan lopettamiseen oli, kun ollaan kuitenkin jo yli 400 sivun kohdalla. Kun kirja on täynnä maltillista ja pitkäjänteistä kerrontaa, olisi myös loppuratkaisussa voitu noudattaa samaa linjaa. Toisesta näkökulmasta katsottuna lopun vähäeleinen kerronta toimii vastakohtana kirjan aiemmalle kerronnalle. Kaiken tapahtuneen jälkeen loppu on lyhyt ja vääjäämätön. Louta ei unohdeta, mutta maine ja kunnia on katoavaista.
Erityismaininta omassa pokkarissani on kirjan sivujen leikkaus. Pitkä sivu on leikattu epätasaiseksi, aivan kuin se olisi ajan kuluessa hapertunut. Olen niin helppo, että näillä pienillä kikoilla saa pisteitä helposti.
Jos ei siis tullut vielä selväksi, niin suosittelen Chameleonin rakastavaisia lämpimästi. Hahmot tulivat läheisiksi, he pysyivät mielessä pitkään kirjan lukemisen jälkeen ja tarina onnistui vetämään mukanaan siinä määrin, että näin siitä untakin. Tiedoksi vaan, Chameleon Clubilla käytettiin paljon punaista samettia, lava oli pienempi kuin luulisi ja pöydissä oli joka ilta tuoreita kukkia.
Paris in the beginning of 20th century! Can anything be more delicious than that place and time to tell a story of an athletic Lou, whose life is full of drastic changes and eccentric people. Lou is an athlete, waitress and performer in a famous Chameleon club, cross-dressing lesbian, race-car driver and a traitor. There's so much things happening in this book that you'll struggle catching your breath. Somehow Prose manages to keep it in a right track (most of the time).
The lovers at the Chameleon club are true early 1900 Parisians. They live in one of the biggest transformation of western life and culture in-between two wars. The city is full of hope, youth, freedom and danger. I can picture all those glorious shows, endless glasses of champagne and subtly glowing pearls.
I'm not wholly pleased with this book though. From the first pages you keep getting hints of what Lou did and how devastating and terrifying that was. After all that the ending is a bit blah. It feels like after 400 hundred pages someone told the writer to finish the book in next few hours and she was forced to do a blunt closure. After all that patient writing I was expecting something else. I don't mean more dramatic but just a bit more underlining of the impact of her actions. But on the other hand I kind of understand this decision. The end is inevitable and has no respect of what she was. She's not forgotten, but what she was makes no difference anymore.
One detail I absolutely love in my book is the way they've cut the pages. The side of the book looks and feels like it's ancient and read by many before.
Despite of its faults I love this book. The characters come alive so much that they visited even my dreams long after I finished the book. (Well, I'm a woman who had a dream of the third world war between humans and dinosaurs, so you might not want to take my dreams so seriously). Still, this is a book I'm longing to read again. Just to get to Paris and Chameleon club once more.