(In english below)
Mikä pettymys. Ei ehkä paras tapa aloittaa kirja-arvostelu - mutta mikä pettymys. Ilmassa oli kaikki merkit mieleenpainuvan perhetarinan kuvauksesta, kipeistä ihmissuhteista, anteeksiannosta ja yhteen hioutumisesta. Kirjalla on hieno nimi, kansi lupaa nostalgiaa ja liikettä ja ehdokkuuksia isoihin palkintoihin löytyy useita.
A Spool of Blue Thread on kuvaus Whitshankin perheestä useamman sukupolven ajalta. Tarinan runkona on talo, jota on rakennettu ja korjattu rakkaudella. Ehkä tarkoituksena on ollut kuvata yhden perheen matkaa talosta sisään ja siitä ulos, mutta siinä tapauksessa sekä otsikko, että loppu ovat pahasti pielessä. Jos taas tarkoituksena on ollut kuvata taloa perheen tukikohtana, jonka läpi sukupolvet kulkevat niin sillä ei tunnu olevan merkitystä kuin parille henkilölle.
Jos unohdetaan sininen lanka ja pakollinen perhepahis Denny, on kirja todella hyvä tarina haaveista, valinnoista ja erilaisten persoonien yhteiselosta. Nautin paljon siitä, että hahmot ovat itsepäisiä, naiiveja ja dramaattisia vain sen verran kuin oikeassakin elämässä. Minua tuppaa ärsyttämään suunnattomasti nykyajan tapa tehdä kaikesta niin massiivista. Sekä ilosta, surusta kuin elämän tapahtumista. Pidän enemmän vähäeleisestä elosta, lienee synkän pohjoisen ja -80 luvun nuoruuden vaikutusta. Tylerin hahmot ovat niitä arkisia ihmisiä, joita löytyy jokaisen suvusta ja lähipiiristä.
Vaikutelmani Sinilangasta on, että siinä on haluttu kirjoittaa monipolvinen sukutarina mutta se kompastuu kertomaan vain muutamista hahmoista. Esimerkiksi uuden sukupolven kuvaus jää hyvin pinnalliseksi. Heistä kerrotaan vain ns. perustiedot - luonne, puolisot ja lapset. Se mitä heidän päässään ja mielessään tapahtuu jää sangen vähäiseksi. Dennystä yritetään kovasti tehdä mystinen perheen mustalammas, joka on hankala ja eristäytynyt. Tietysti asiaan kuuluu että hän lähentyy perhettään tarinan aikana mutta missään vaiheessa ei oikeastaan selviä mikä häntä oikeasti viiraa. Mitä on tapahtunut, miksi hän ei viihdy perheessään, miksi hän on nyt ottanut yhteyttä. Asiasta jää juuri vähän liikaa kertomatta. Häneen ei samaistu, eikä häntä ymmärrä - vaikka olen mielestäni aika hyvä saamaan kirjojen hahmoista kiinni.
Se mitä kirjan kanteen painetuissa kehuissa sanotaan on toki totta. Tarina on kiinnostava, suurin osa hahmoista mielenkiintoisia ja kirjan haluaa lukea nopeasti loppuun. Valitettavasti lopussa tulee lässähdys ja harmitus.
What a disappointment. This might not be the best way to start a book review - but what a disappointment. There was all the signs and promise a memorable family saga with all the relationships, things that are not said aloud, family ties and love. There's great title, book cover full of movement and nostalgia and nominations to all kinds of prizes.
A Spool of Blue Thread is a story of Whitshanks. The story is built over their house which is handmade and very much loved. At least loved by few. That's one thing that bothers me. There's so much talk about the house, but actually it seems meaningless to most. It feels that the intention was to tell a story of the people before, during and after the house, but the house is just a side thing.
If we forget the house, blue thread and totally useless character of Denny, I really enjoyed the rest of the story. It is a good picture of different personas, choices and dreams. I always love when characters are as obstinate, naive and dramatic as in everyday life. I tend to get annoyed with this common tendency to make things so overly massive and dramatic. I'm a girl enjoying smaller scale elegancy and nuances. Might be because of this dark and quiet nordic environment. Tylers characters are those men and women that you have in your family and friends.
In my point of few this bluethread tries to be a family saga but ends up being a collection of some lives. For example the younger generation gets much less pages than their parents. You get to know the basics but not their thoughts or curiosities. There's a lot talk about Denny but you never get to know what the thing is except he's not so keen to spend his time with his family. Why? I still don't know.
What is written on the cover is true. This is an interesting story you'll want to read through fast. Unfortunately the end is a overly sentimental flop.